Pastoraali hiipii luontoon

Finlandia-ehdokkaanakin olleen Aki Ollikaisen uutuus Pastoraali upottaa lukijansa suomalaiseen perinnemaisemaan nimensä mukaisesti. Pastoraalilla tarkoitetaan paimenidylliä ja se usein kuvastaa kaukokaipuuta yksinkertaiseen maalaiselämään.

Ollikaisen kirjan tapahtumat sijoittuvat aamusta seuraavaan aamuun, auringon noususta toiseen. Ollaan maatilalla, jossa kolme sukupolvea on viettämässä kesää, heidän naapureihinsa myös tutustumme päivän kestävän matkan varrella. Päivän hämärtyessä illaksi on jokin muuttunut ja muuttumassa. Tuo päivä on yllättävä taitekohta kaikille tarinan hahmoille, kullekin omalla tavallaan.

Aki Ollikaisen kieli on jopa runollista. Hänen virkkeensä hyväilevät erityisesti luontoa ja sen eläimistöä. Vai mitä sanotte:

Hiljaisuus kulki yli ruohikon, ohi rantakoivujen, läpi kaislikon ja levittäytyi tyynen järven ylle. Ja kuinka monta ääntä tuo hiljaisuus kätki sisäänsä? Koko aamuöisen maanpiirin kakofonian – suuren hauen mossahduksen kaislikossa, tuuleenväreen haapapuun lehdissä. Se oli äänistä kudottua hiljaisuutta.

Tarinaan on upotettu erittäin paljon luontoon liittyviä mystisiä elementtejä, mutta ne eivät oikein pääse kaikesta Ollikaisen yrittämisestä huolimatta vallalleen riittävästi. Kuvaus jää kauniiksi, mutta vähän pysähtyneeksi kiiltokuvaksi maaseudusta. Sama vika oli mm. Moment in the Reeds -elokuvassa, jossa jatkuvasti kailottavat linnut ja tuulen tuulahdukset alkoivat vain loppujen lopuksi kyllästyttää. Samalla pitkin tarinaa toistuvat vastaparit: elämä ja kuolema, mennyt ja nykyisyys, musta ja valkoinen, päivä ja yö. Ollaan jossain niiden puolessavälissä selkeästi.

Kirjan tarina on omalla verkkaisella ja maalailevalla tavallaan sympaattinen, vaikka epäilinkin sen olevan itseni ikäiseltä kirjailijalta omanikäisilleen kirjoittama. Kaikki kirjassa ilmenevät asiat ovat myös oman sukupolveni sukupolvikokemuksia: joku lähti Ruotsiin silloin 60- ja 70-luvulla, maatalouden kannattavuus on romahtanut, sutta pelätään ja kyytä kytätään, kukkakoristeisissa kahvikupeissa on kullatut reunukset. Idylli ei rikkoudu.

Jos tämä teos kiinnostaa, niin se kannattaa lukea ehdottomasti kerralla. Mielellään sateisena päivänä.

Hyvää syntymäpäivää Siltala!

Siltala Kustannus vietti eilisiltana 10-vuotisjuhlaansa Teatterikorkeakoulun sisäpihalla.

Paikalla oli koko kustannusalan kerma ja tietenkin siltalalaiset kirjailijat Kari Hotakaisesta Aleksi Mainioon ja Aulikki Oksaseen.

Piskuisen Siltala-kustantamon perustamisen aikoihin koko kustannusalalla kuohui. Suurmediayhtiö Sanoma oli haukannut WSOY:n ja tämä ei tyydyttänyt kirjallisuusjohtajana toiminutta Touko Siltalaa eikä hänen veljeään, WSOY:n tietokirjakustantajaa, Aleksia.

Veljekset lähtivät näyttävästi lätkimään Bulevardi 10:stä, ja kaappasivat kainaloonsa joukon eturivin kirjailijoita. Ensimmäisenä syksynä kustantamo julkaisi kolme teosta: Pirkko Saisiota, Hannu Raittilaa sekä salaperäisen Pauli Kohelon teoksen Ohessa tilinumeroni.

Siltalan katalogi on pysynyt kapeana, mutta tämä määrä on riittänyt pitämään kustantamon pään pinnalla. Ajatus on sama kuin huippuravintoloissa: ruokalista kannattaa pitää suppeana, niin silloin kaikki tarjoiltu on aina huolella valmistettua ja tuoretta. Aika hyvä periaate!

Jokaisella kustantamolla on syömähampaansa. Isot kustantamot keräävät vuotuisia tuottoja erityisesti oppimateriaali- ja tietokirjapuolelta. Siltala ei huseeraa oppimateriaalipuolella ollenkaan, joten heidän syömähampaansa on tänä syksynä eittämättä Kari Hotakaisen kirjoittamana kirja Kimi Räikkösestä, joka on herättänyt jo ennen julkaisemistaan suurta kansainvälistäkin kiinnostusta.

Kirja-ala on ollut pienemmissä ja suuremmissa ongelmissa koko tämän kymmenen vuoden ajan.

Kaunokirjallisuuden myynti on ollut loivassa laskussa ja kilpailu lukijoista, siis kirjojen ostajista, tiukkaa. Alalla nähty kuohunta ei ota loppuakseen, kun isot talot keskittyvät entistä tehokkaammiksi julkaisu- ja julkisuuskoneiksi.

Tässä kisassa onkin piristävää, että Siltalan kaltaisia pienempiä kustantamoja löytyy vielä – näin kirjallisuuden kenttä pysyy myös jatkossa myös sisällöiltään rikkaampana.