Pastoraali hiipii luontoon

Finlandia-ehdokkaanakin olleen Aki Ollikaisen uutuus Pastoraali upottaa lukijansa suomalaiseen perinnemaisemaan nimensä mukaisesti. Pastoraalilla tarkoitetaan paimenidylliä ja se usein kuvastaa kaukokaipuuta yksinkertaiseen maalaiselämään.

Ollikaisen kirjan tapahtumat sijoittuvat aamusta seuraavaan aamuun, auringon noususta toiseen. Ollaan maatilalla, jossa kolme sukupolvea on viettämässä kesää, heidän naapureihinsa myös tutustumme päivän kestävän matkan varrella. Päivän hämärtyessä illaksi on jokin muuttunut ja muuttumassa. Tuo päivä on yllättävä taitekohta kaikille tarinan hahmoille, kullekin omalla tavallaan.

Aki Ollikaisen kieli on jopa runollista. Hänen virkkeensä hyväilevät erityisesti luontoa ja sen eläimistöä. Vai mitä sanotte:

Hiljaisuus kulki yli ruohikon, ohi rantakoivujen, läpi kaislikon ja levittäytyi tyynen järven ylle. Ja kuinka monta ääntä tuo hiljaisuus kätki sisäänsä? Koko aamuöisen maanpiirin kakofonian – suuren hauen mossahduksen kaislikossa, tuuleenväreen haapapuun lehdissä. Se oli äänistä kudottua hiljaisuutta.

Tarinaan on upotettu erittäin paljon luontoon liittyviä mystisiä elementtejä, mutta ne eivät oikein pääse kaikesta Ollikaisen yrittämisestä huolimatta vallalleen riittävästi. Kuvaus jää kauniiksi, mutta vähän pysähtyneeksi kiiltokuvaksi maaseudusta. Sama vika oli mm. Moment in the Reeds -elokuvassa, jossa jatkuvasti kailottavat linnut ja tuulen tuulahdukset alkoivat vain loppujen lopuksi kyllästyttää. Samalla pitkin tarinaa toistuvat vastaparit: elämä ja kuolema, mennyt ja nykyisyys, musta ja valkoinen, päivä ja yö. Ollaan jossain niiden puolessavälissä selkeästi.

Kirjan tarina on omalla verkkaisella ja maalailevalla tavallaan sympaattinen, vaikka epäilinkin sen olevan itseni ikäiseltä kirjailijalta omanikäisilleen kirjoittama. Kaikki kirjassa ilmenevät asiat ovat myös oman sukupolveni sukupolvikokemuksia: joku lähti Ruotsiin silloin 60- ja 70-luvulla, maatalouden kannattavuus on romahtanut, sutta pelätään ja kyytä kytätään, kukkakoristeisissa kahvikupeissa on kullatut reunukset. Idylli ei rikkoudu.

Jos tämä teos kiinnostaa, niin se kannattaa lukea ehdottomasti kerralla. Mielellään sateisena päivänä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s