Kummallinen mieleni

Miksi kirjan keskeyttäminen on niin vaikeaa? Tunnen monia ihmisiä, jotka voivat yksikertaisesti heittää kirjan käsistään, jos se ei heitä miellytä. Tunnen myös loikkareita, jotka loikkaavat ilman mitään sieluntuskia tylsimpien ja hitaiden kohtien yli. Itse olen suhtautunut kirjaan kuin kirjaan vihkikaavamaisesti, osoittaen uskollisuutta ja rakkautta niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin.

Nyt olen kohdannut voittajani. Tämä tiiliskivi jyräsi minut.

Unknown.jpeg

Olen odottanut oikeaa hetkeä Pamukin lukemiseksi ja se koitti jäädessäni kesälomalle. Olin lukenut tästä teoksesta useita kritiikkejä, kuten myös Pamukin haastatteluja hänen vieraillessaan Suomessa.  Enkä kuitenkaan osannut kiinnittää huomiota siihen, että esimerkiksi Aamulehden kritiikissä mainittiin sivumennen:

Kerronta on paikoin puuduttavaa, mutta yksittäiset kuvat pelastavat paljon.

Kirja kertoo isänsä jalanjälkiä seuraavan Mevlutin tarinaa kuusikymmentäluvulta aina 2000-luvulle. Kirjan tarina nivoutuu periaatteessa Turkin kohtalonvuosiin sotilasvallankaappauksineen, sähkön yksityistämisineen, AKP:n nousuun, Persianlahden sotaan jne.

Valitettavaa, että kaikki tämä ei oikeastaan nivoudu koko Mevlutin tarinaan. Turkin tapahtumat vyöryvät taustalla koko ajan, mutta Mevlut se vain heittää korennon olalleen iltaisin ja lähtee myymään jogurttia, jäätelöä ja bozaa koko ajan kasvavan Istanbulin kaduille. Mikään ei ikäänkuin kosketa Mevlutin elämää, vaan hän se vain porskuttaa köyhää elämäänsä, varastaa väärän vaimonkin ohimennen, mutta rakastaa tätä väärääkin vaimoa ihan ok.

Kaikki kuvataan hyvin pikkutarkasti ja kun Mevlut huudahtaa booo-zaaa noin kolmannellasadalla kirjan sivulla, niin alkaa jo suoraan sanottuna tuntua henkiseltä vesikidutukselta.

Elämä soittelee Mevlutille samaa levyä koko ajan, ja dj-Pamuk on lähtenyt kesälomille – meidän lukijoiden harmiksi.

Että siis paikoin puuduttavaa kerrontaa? Ei pelkästään puuduttavaa, vaan neliraajahalvaannuttavaa. On eri asia kertoa asioista hitaasti, kuin jaarittelevasti.Olisin käyttänyt lomani paremmin, jos olisin seurannut maalin kuivumista.

Kirjassa on kunnioitettavat 763 sivua. Kerronnan pikkupikkutarkkuudesta kertoo jotain, että tämän lisäksi kirjasta löytyy henkilöhakemisto sekä erillinen kronologia kaikista yhteiskunnallisista ja mevlutistisista tapahtumista.

Uuvahdin sivulle 619. Siinä Mevlut on poliisiasemalla. Oi kuinka jännää.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s